Hobitit tiellä: Te Anau – Queenstown

Te Anausta jatkettiin perjantaiaamuna kohti extremepääkaupunkia, Queenstownia. Kuuraiset pellot näyttäytyivät aamulla keltaisessa valossa, kun ajelimme auringon paistaessa scenic routea seuraavaan kohteeseen. Vaikka pysähtelimme matkalla useampaan kertaan kuvailemaan, saavuimme alppikylää muistuttavaan Queenstowniin jo puolen päivän jälkeen. Kojelauta oli aikaisemmin todettu niin hyväksi tarjoilualustaksi, että hakeuduimme kauniiseen maisemaan nauttimaan lounasta (lounas on ehkä vähän suureellinen termi ainaisille leipäeväille, mutta hienoltahan se kuulostaa).

Parin päivän autossa istumisen jälkeen tuntui jo, että liikkeelle oli päästävä ja yritimme löytää ensin erästä vuoren juurelta lähtevää kävelyreittiä. Sitähän ei tietenkään löytynyt, mutta sen sijaan löysimme jälleen jotain, mikä olisi jäänyt löytymättä, jos olisimme löytäneet ensimmäisellä yrittämällä päämääräämme. Vuorenjuuren sijasta olimme ajaneet kauniille koskelle, joka oli myös yksi koskilaskun aloituspaikoista. Aikaa Queenstownissa oli rajallisesti, niinpä heitimme tavarat hostelliin, ja kysyimme suosiolla suositusta henkilökunnalta kävelyreitistä, jonka ehtisimme kävellä ennen auringonlaskua. Verenkiertoelimistö joutui töihin kun otimme suunnan kohti Queenstown Hillin huippua. Kokemus paristakymmenestä pohjolan talvesta osoittautui hyödylliseksi, kun polku muuttui lumiseksi huipun lähestyessä. Vuoden 2009 kesälenkkareissa talsivat suomitytöt saivat nimittäin katsella huvittuneesti vaelluskengät tai nastalenkkarit jalassa töpöttäviä, puista kiinnipiteleviä kukkulanvaltaajia (onko joku uskotellut niille, että lumi on liukasta?).

Matkaan oli lähdetty taas ilman evästä, joten krooninen nälkä osoitti jälleen voimansa alas tullessa. Siispä lampsimme samoin tein idylliseen keskustaan ja nautimme ansaitusti teetä ja lämmintä omenapiirakkaa. Pakkanen kiristyi heti auringon laskettua ja palasimme boheemiin majapaikkaamme lämmittelemään ja syömään ilmaista päivälliskeittoa (kirkaslieminen kasviskeitto; nälkä jäi, kiitos kysymästä). Olisimme viihtyneet Queenstownissa pidempäänkin, mutta aamulla oli jatkettava to-do-listan toteuttamista, siitä lisää seuraavassa postauksessa!