Hobitit tiellä: Hokitika – Hanmer Springs

Yöpalelu on tuttua jo aussiajoilta, mutta tiistaiaamuna peittojen alta kömpiessämme totesimme edeltävän yön olleen poikkeuksellisen rankassa palelukategoriassa. Vaikka molemmilla oli päällä sukat, villasukat, kahdet housut, pitkähihainen, college ja päässä huppu tai huivi, piti nukkua sikiöasennossa yrittäen kapaloida itsensä sisältäpäin täkkiin. Tiuha kyljen vaihtaminen ei todellakaan tullut kyseeseen, vaan Operaatio Kääntyminen alkoi vasta kun kankkua kolotti ja olkapää oli tunnoton. Aamulla koimme myös reissumme ensimmäisen, ja toivottavasti viimeisen, kunnon takaiskun; korkkaamaton kaurahiutalepussi oli mystisesti hävinnyt. Onneksi psykologista joustavuutta löytyi kuitenkin siinä määrin, että liikkeelle päästiin leivällä ja jogurtilla, mutta se vaati kaksi kuppia kahvia.

Reittisuunnitelmamme mukaan ajoimme tiistaina jo itään päin Hamner Springsiin poiketen kuitenkin vielä Punakaikissa tuulen ja meren muokkaamia Pancake Rockseja katsomassa. Saksalaistyttö, joka oli ollut kyydissämme eilenkin, oli kyytiä vailla pannukakkukiville ja otimmekin hänet takapenkille rinkkojen (ja muutaman muun nyssäkän) seuraksi. Jätimme tytön palatessamme Greymouthiin liftaamaan kyytiä takaisin etelään ja painelimme itse mäkkäriin tietokone kainalossa varman wifin perässä. Paitsi että olimme löytäneet ensimmäistä kertaa wifittömän mäkin, löysimme myös itsemme ensimmäistä kertaa syömästä mäkkisafkaa. Energia – ja kofeiinivarastot täytettyämme jaksoikin sitten ajaa kepeästi reilut parisataa kilometriä kuumia altaita odotellen.

Uudessa-Seelannissa maisemien lisäksi yllättävät eksoottiset liikennejärjestelyt, tänään törmäsimme ensimmäistä kertaa liikenneympyröihin, joiden keskeltä menee rautatie sekä yksikaistaiseen siltaan, joka yhtäaikaisesti oli myös rautatie. Junia ilmeisesti kulkee harvakseltaan siis. Harvakseltaan meidän reissulla on ollut myös pilvisiä päiviä, tämä oli vasta toinen pilvinen päivä. Meillä on ollut tähän asti tuuria säiden kannalta, sillä Uuden-Seelannin ilmasto on runsassateinen, ja usein olemme ehtineet povattuja sadepäiviä pakoon seuraavaan kylään tai kaupunkiin.

Hamner Springsiin saavuttuamme astelimme samoin tien ulkoilmakylpylään, jossa emme ikävä kyllä olleet ainoita. Mädältä kananmunalta haisevissa kuumissa altaissa lilluminen oli kuitenkin pääsylipun hinnan arvoista, ja ihan hyvää vaihtelua autossa istumiselle ja patikoinnille. Papupöperöpäivällisen jälkeen ilta kului takkatulen ääressä lämpöä varastoiden, sillä tiedossa taitaa jälleen olla hyytävä yö...