Hobitit tiellä: Dunedin – Te Anau

Uudessa-Seelannissa vuodenajat tuntuvat vaihtuvan päivittäin. Keskiviikkona Dunedinissa satoi räntää, ja loskalla höystettyä mustaa jäätä oli sen verran, että jalankaan ei meinannut pysyä pystyssä, mutta niin sitä vaan lähdettiin kesärenkailla liikkeelle heti aamutuimaan. Ensimmäisenä navigoimme Otago Peninsulan suuntaan, aikomuksenamme nähdä pingviinejä ja merileijonia. ”Epämiellyttävän” kelin vuoksi epäilimme, että pinguja tai merijellonia ei välttämättä edes näkyisi (emmekä olisi halunneetkaan poistua autosta), ja käännyimme takaisin reilut 10 kilometriä niemimaan suuntaan ajettuamme. Bongasimme tien varrelta viitan Uuden-Seelannin ainoalle linnalle, jota yritimme sen sijaan lähteä katselemaan. Tie linnallekin oli lopulta siinä kunnossa, että jälleen oli heitettävä uukkari, ja lähteä suorittamaan päivän päämatkaa, joka kulki itä-länsisuunnassa halki eteläsaaren - itärannikon Dunedinista länteen Te Anauhun.

Matkalla saimme niin räntää, vettä, sateenkaarta, aurinkoa kuin poutaista pilvisäätäkin. Rapa roiskui ja sora ropisi, kun ajelimme sohjoisia maanteitä, mutta vieläkään ei tarvinnut ryhtyä tositoimiin lumiketjujen kanssa. Maisemat muistuttivat talvista englantilaista maaseutumaisemaa ja välillä ajoimme pienen kylän läpi, vuoria sen sijaan ei tällä matkalla juuri näkynyt. Ulos autosta ei juuri ollut matkalla asiaa, joten pysäytimme auton lammasaitauksen viereen ja katoimme lounaseväät auton kojelaudalle. Pitkän - tai lähinnä edellistä päivää hitaamman - ajopäivän virikkeinä oli kuitenkin lähes koko matkan kuuluva radio ja taivaalta bongailtavat haukat.

Te Anaussa pilvet pyyhkivät miltei maan pintaa eikä ympäröivästä maisemasta ollut mitään käsitystä. Ilta kului kokkaillen ja Sormusten Herraa katsellen, pitihän näitä maisemia nyt nauhaltakin päästä näkemään!